Anna-Leena Härkösen Jos joku kysyis multa: lauluja kirjassa kieli on suurimmaksi osaksi puhekieltä, niinkuin jo kirjan nimestäkin näkee. Vaikka runojen kieli onkin melko nykyaikaista puhekieltä, on osassa kuitenkin hyvin vanhahtavia ja kirjakielisiä sanoja, kuten runossa "Oon retkussa". Siinä on paljon puhekielisiä sanoja ja muutama kielikuva, niinkuin:
retkussa, niin ihmeellinen että oksettaa, hevon kuuseen heitän mielen melankolisen ja vaikka helvettiin voi mennä koko maailma.
Kielen yleissävy on nykyaikainen ja jossain määrin myös arkinen. Runot kertovat rakkaudesta ja pettymyksestä joka näkyy osittain myös kielessä. Joissain runoissa kieli voi olla jopa outoa ja sanavalinnat vaikuttaa kummallisilta, esimerkiksi runossa Aamu:
Yön tahmea kieli mut herätti taas istun ja katselen hikeä tippuvaan kattoon aamu, ikkunalaudalla tilhi tai muu ja aurinko varistaa valoaan likaiseen mattoon
Kaikissa runoissa on enemmän tai vähemmän luontoon liittyvää sanastoa ja se jollain tapaa voimistaa runojen itkuista ja katkeraa tunnelmaa, ja luo runollisuutta kokonaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti